Lasikuidun käyttö asennuksissa

Ensimmäinen lasikuidun käyttöä autohifissä soveltava artikkeli julkaistiin Suomessa useita vuosia sitten. Sen jälkeen kuidun käyttö onkin lisääntynyt huimasti. Se ei ole enää muutaman edistyneen harrastajan salaisuus. Myös lasikuitumaton ja hartsin saatavuus on parantunut huomattavasti. Näytämme ja kerromme nyt, miten lasikuidusta loihditaan subbarikotelo ja modifioituja sisustusosia käyttäen alkuperäisosaa mallina.

Tässä artikkelissa selvitämme lasikuidun käytön perusteita ja teemme namun subbarikotelon ja laminoimme auton keskikonsolin lasikuidusta.

Lasikuidun tekoon tarvitaan lasikuitumattoa ja hartsia. Ideana on, että lasikuitumatto kostutetaan hartsilla niin, että maton valkoinen väri muuttuu hartsin väriseksi. Näin siis yksinkertaisuudessaan. Käytettäessä lasikuitua autohifissä, on asialla kuitenkin monta puolta ja erilaisia menetelmiä muotteihin ja jäykkyyden kasvattamiseen on useita.

Lasikuitumatto koostuu lasikuitusäikeistä, jotka on prässätty matoksi. Maton paksuus korreloi suoraan laminaatin paksuuden ja jäykkyyden kanssa.

 

Muutama käsite on kuitenkin hyvä käydä ensin läpi. Lasikuitumatto on miljoonista kuiduista koostuvaa valkoista mattoa, jonka paksuus määrää pitkälti lopullisen osan jäykkyyden. Hartsi taasen on nestemäistä, usein vihertävän tai sinertävän sävyistä ainetta, joka sekoitetaan kovetteen kanssa ja pensselillä tai telarissalla painetaan kuitujen väliin. Kuidut ikään kuin liimataan hartsilla muotoonsa. Tätä toimenpidettä sanotaan laminoinniksi. Varsinaista lopullista kappaletta taas kutsutaan laminaatiksi. Useimmiten tavallisen kuluttajan saatavilla on pelkästään polyesterihartsia, vaikka muunkin tyyppisiä hartseja on olemassa. Tästä syystä keskitymme nyt ainoastaan polyesterihartsin avulla tapahtuvaan lasikuidun laminointiin.

Työvälineet ja varotoimet

Työvälineitä tärkeämpää on valita sovelias työskentelytila lasikuidun laminointia varten. Joskus työn joutuu tekemään autossakin (esimerkiksi varapyöräkoteloon tehtävä lasikuitukotelo). Tällöin kannattaa varautua siihen, että autoa joutuu tuulettamaan päivän , joskus jopa useamman, jotta kitkerä polyesterihartsin tuoksu lähtisi pois verhouksista.

Tuuletuksesta tulee huolehtia myös työskentelyvaiheessa. Useinkaan käytössä ei ole asianmukaisia hengityssuojaimia, joten työskentelytila pitää olla erittäin hyvin tuuletettu. Huonosti vaihtuva ilma aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta lasikuitutöitä tehtäessä, joten asia kannattaa ihan oikeasti huolehtia kuntoon. Kauniina kesäpäivänä hommia voi tehdä vaikka ulkosalla.

Työvälineiksi lasikuidun tekoon ei kannata ostaa niitä kaikkein kalleimpia kaupan hyllystä löytyviä pensseleitä. Ainakin pensselit ja telarissat ovat kertakäyttötavaraa lasikuitua tehtäessä. Esimerkiksi Biltemasta löytyy edullisesti viiden pensselin sarjoja. Halvoista pensseleistä irtoaa karvoja, mutta se ei lasikuitutöissä haittaa. Sama pätee isompia pintoja laminoitaessa käytettävään telarissaan. Halvin mahdollinen käy, koska roskapussi kutsuu työn jälkeen.

Ainakaan pensseleitä ja rissoja ei yksinkertaisesti kannata alkaa puhdistamaan. Työmäärä on iso ja liuottimena käytettävää asetonia kuluu. Myös työssä tarvittavat kumihanskat kannattaa pistää saman tien roskikseen. Monet kumi- ja muovihanskat eivät kestä hartsia vaan alkavat pikkuhiljaa sulaa. Jotkut ohuimmat hanskat saattavat sulaa jopa puhki kesken työskentelyn.

Hartsin pääsyä iholle kannattaa välttää. Se ärsyttää ihoa ja on hankala puhdistaa. Puhdistus tehdään nimittäin asetonilla, joka ei ole yhtään sen ihoystävällisempää kuin hartsikaan. Jos kädet joutuu puhdistamaan asetonilla, kannattaa ne rasvata käsivoiteella välittömästi. Asetoni nimittäin poistaa ihon luontaisen rasvan ja aiheuttaa kuivumista ja halkeilua.

Pensseleiden ja kumihanskojen lisäksi työssä tarvitaan saksia, jos lasikuitumaton reuna halutaan leikata tarkasti. Subbarikoteloita tehtäessä sakset kannattaa jättää laatikkoon, koska matosta pystyy myös repimään tarvittavan kokoisia paloja. Hartsin sekoitusta varten tarvitaan astia. Pehmeästä läpinäkyvästä muovista tehdyt neliskulmaiset karkkilaatikot ovat osoittautuneet hyviksi hartsiastioiksi, koska kuivuneen hartsin saa poistettua pohjalta vääntelemällä laatikkoa vähän aikaa, jolloin hartsinkappaleet lohkeavat palasiksi ja irtoavat. Näin laatikkoa voi käyttää toistuvasti lasikuitutöissä.

Muotti tai pohja

Lasikuitua ei voi laminoida ilman muotoa antavaa pohjaa. Hartsilla kostutettu matto on kuin märkää kangasta. Se ei siis pidä muotoaan. Tästä syystä lasikuidulle tehdään aina jokin pohja, jonka päälle laminointi suoritetaan. Pohja voi olla tarkoitusta varten rakennettu muotti, josta lasikuitu irrotetaan kuivumisen jälkeen tai se voi olla muotoon venytetty kangas, joka jätetään pysyvästi osaksi laminaattia. Näin oli esimerkiksi viime numerossa käsiteltyjen takavaratilan sivupaneelien kohdalla.

Autohifiasennuksissa useimmiten jokin olemassa oleva pinta toimii muottina. Esimerkiksi varapyöräkoteloon tehtävä lasikuitukotelo laminoidaan suoraan koteloon, jolloin pellin muodot toimivat muottina. Tällaisessa tapauksessa muotti eli varapyöräkotelo suojataan alumiinifoliolla. Folio on osoittautunut hyväksi suojauskeinoksi, koska se saadaan minkälaiseen muotoon tahansa eikä se päästä hartsia läpi. Folion huono puoli on, että se repeää helposti. Jos alla oleva pinta on sellainen, että se jää näkyville ja mahdollinen lasikuituroiske pilaisi esimerkiksi sisustuksen, kannattaa folioita laittaa päällekkäin useita. Näin yhden kerroksen repeäminen ei vielä aiheuta katastrofia. Folio kiinnitetään pintoihin tavallisella maalarinteipillä ja painellaan tarkasti pohjaa vasten.

Tavaratilaan tarkoitettu subbarikotelo on lasikuidun avulla helppo tehdä mukailemaan tavaratilan reunojen muotoja tai vaikkapa varapyöräkoteloa. Työ alkaa suojaamalla kaikki hartsin kanssa kosketuksiin tulevat pinnat alumiinifoliolla. Folio painellaan tarkasti pinnanmuotoihin ja teipataan maalarinteipillä paikoilleen. Tässä vaiheessa tulee varmistua siitä, että muodosta tulee ns. päästävä. Tämä tarkoittaa sitä, että laminoinnin jälkeen laminaatti pystytään vielä poistamaan ehjänä tarvittaessa. Muotoja voi muuttaa päästäviksi laittamalla folion taakse esimerkiksi paperituppoja tueksi.

Tämän tarkemmin tavaratilan kulman tilaa ei juurikaan voi subbarikoteloa varten käyttää. Ensimmäisen laminointikerroksen kuivumisen jälkeen laminaatti voidaan poistaa autosta ja jatkaa paksuuden kasvattamista uusilla kerroksilla auton tavaratilaa helpommassa työskentely-ympäristössä. Uudet kerrokset tulee tehdä tietenkin kotelon sisäpuolelle, jotta laminaatin auton pintoja vasten olevien muotojen mittasuhteet eivät muuttuisi.

Muotti voidaan tehdä myös kipsistä. Jotkut auton sisustusosat kuten keskikonsolit tai luukkujen kannet saattavat olla kalliita tai hankalasti saatavia, jos alkuperäinen osa halutaan säästää hifiasennusten vaatimilta muutoksilta. Tällöin voidaan tehdä kipsimuotti alkuperäisosaa apuna käyttäen. Muoviosien käyttö kipsimuotin tekoon on vaivatonta. Pinta käsitellään ennen kipsiin painamista tavallisella ruokaöljyllä, joka voidaan kipsin kuivumisen jälkeen pestä astianpesuaineliuoksella pois ja näin säilyttää alkuperäisosa alkuperäisessä kunnossaan vaikkapa auton myöhempää myyntiä silmällä pitäen.

Keskikonsolin pyöreäpäätyisestä vaihteenvalitsimen ympäristöstä tarvittiin tarkka lasikuitukopio, koska konsolia haluttiin muuttaa, mutta alkuperäisosa piti säilyttää ennallaan. Työ aloitettiin teippaamalla vaihteenvalitsimen aukko kiinni ilmastointiteipillä ja käsittelemällä pinta ruokaöljyllä. Tämän jälkeen konsolin pääty upotettiin alumiinivuokaan tehtyyn kipsiin ja jätettiin kuivumaan. Teippi on kuvanottohetkellä päästänyt hieman kipsivettä läpi, mutta se ei ole vaarallista. Kun kipsi alkaa jo kuivua, voi läpi tulleen veden imeyttää talouspaperiin.

Kipsin kuivuttua öljytty muovi irtoaa helposti ja sen saa puhtaaksi miedolla astianpesuliuoksella. Muotista näkee, miten konsolin pyöreä pääty sekä vaihteenvalitsimen monimuotoiset kiinnikkeet ovat kopioituneet tarkasti muottiin.

Tässä tapauksessa käytettiin hyvin ohutta lasikuitumattoa, koska laminoitava osakin on pieni ja sisältää pieniä yksityiskohtia. Ennen lasikuitutöiden aloittamista muotti tulee käsitellä muottivahalla ja irrotusnesteellä.

Kipsimuottia varten tarvitaan vesitiivis astia, joka ns. ulospäin päästävä. Tämä tarkoittaa sitä, että astian reunat leviävät ulospäin. Tällainen muoto helpottaa kipsimuotin irrotusta astiasta kuivumisen jälkeen. Kipsiä saa askarteluliikkeistä ja sitä sekoitetaan veden kanssa ohjeiden mukaisesti. Alkuperäinen öljyllä käsitelty osa painetaan kipsiin ja muotin annetaan kuivua. Jos osa, josta muottia ollaan tekemässä, sisältää aukkoja, joista märkä kipsi voisi virrata osan sisälle, kannattaa aukot pyrkiä peittämään muotoon leikatuilla ilmastointiteipin paloilla ennen osan öljyämistä. Muutoin muotin tekemiseen käytetyn osan irrottaminen kuivumisen jälkeen saattaa olla erittäin työlästä.

Kun kipsi on kuivunut, irrotetaan muodon antanut osa varovasti kipsiä murtamatta. Ennen kuin kipsimuottia voi käyttää lasikuidun laminoimiseen, pitää muotti vahata askarteluliikkeistä saatavalla muottivahalla. Vaha tekee huokoisesta kipsipinnasta kestävämmän. Samalla kannattaa ostaa pullo irrotusnestettä, joka levitetään vahatun muotin pintaan juuri ennen laminointia. Irrotusneste helpottaa laminoitavan osan irrottamista.

Tositoimiin

Lasikuidun käyttö on periaatteessa hyvin helppoa ja myös käytännössä, jos muotti on hyvä. Ideana on, että muottiin asetetun lasikuitumaton säikeet liimataan muotoonsa hartsin avulla. Vähemmän rasitukselle joutuvat osat voidaan tehdä ohuesta lasikuitumatosta, mutta esimerkiksi subbarikotelot vaativat oikein paksua mattoa ja vieläpä monta kerrosta päällekkäin.

Työ aloitetaan leikkaamalla tai repimällä lasikuitumatosta työhön tarvittavat palat. Mikäli laminaattiin on tulossa moneen suuntaan taittuvia pintoja tai kulmia, kannattaa matto repiä taitosten kohdasta omiksi osikseen siten, että maton reuna tulee aina muutaman sentin kulman yli. Näin kuitumatto istuu paremmin laminoitavaan muotoon, mutta kuidut menevät silti taitoksen yli tehden laminaatista jäykän ja kestävän. Esimerkiksi varapyöräkotelon pohjaa laminoitaessa on hyvä idea repiä pohjaa vasten tuleva osa omaksi palakseen ja reunaa kiertävä kaulus omakseen.

Laminaatista pitää usein tehdä paksu esimerkiksi subbarikoteloa laminoitaessa. Tällöin kannattaa kerralla asetella jopa kolmen paksun lasikuitumaton kerros muottiin, joka laminoidaan kaikki yhdellä kertaa. Mikäli laminaatista pitää tehdä tätäkin paksumpi, kannattaa laminaatin antaa välissä kuivua ja toistaa toimenpide. Liian paksu lasikuitumatto on vaikea saada imemään hartsi läpi pohjaan asti. Käytäntö on osoittanut kolmen mattokerroksen olevan sopiva määrä kerralla laminoitavaksi.

Hartsia sekoitettaessa kannattaa kerralla tehdä sellainen määrä, jonka pystyy käyttämään 10-15 minuutin kuluessa. Kovetteen määrä vaikuttaa suoraan hartsin kuivumisaikaan, joten kovetteen yliannostelu ei ole järkevää. Kun työskentelyaika alkaa olla lopuillaan, alkaa hartsi usein ensiksi hyytelöityä. Tämä näkyy pensselin päähän jäävinä hyytelömäisinä klimppeinä. Tämä on merkki siitä, että homma pitää vielä nopeasti loppuun tai jos työtä on paljon jäljellä, kaataa vanha hartsi pois ja sekoittaa uutta lisää työn viimeistelyä varten.

Normaalisti laminointi autohifiprojekteissa suoritetaan kastamalla pensseliä hartsiin ja töpöttelemällä hartsia kuitujen väliin. Maalaustaktiikka ei laminoinnissa pure, koska se irrottaa kuidut toisistaan eikä imeytä hartsia kuitujen väliin, niin kuin on tarkoitus. Hartsia on tarpeeksi, kun kuitumatto muuttuu läpikuultavaksi ja muotin pohja jopa alkaa näkyä läpi. Vaaleat alueet laminaatissa kielivät ilmakuplasta muotin ja laminaatin välissä. Tämän voi korjata töpöttelemällä maton tiukasti pohjaa vasten kiinni. Rissa soveltuu isojen melko tasaisten pintojen laminointiin. Rissalla laminoitaessa pitää aivan samalla tavalla huolehtia siitä, että hartsia on tarpeeksi eikä ilmaa jää väliin. Laminointia voi nopeuttaa varsinkin kaukalomaisia pintoja tehtäessä siten, että kaataa hartsia suoraan astiasta lasikuitumattojen päälle ja levittää hartsin sitten telalla ympäristöön.

Mikäli laminaattiin halutaan kiinnittää esimerkiksi vaneri- tai MDF-levy, laminoidaan se suoraan kiinni laminaattiin lasikuidun ja hartsin avulla. Levyä ei siis kannata erikseen yrittää liimata. Hartsilla ja lasikuidulla kiinnitetty levy on erittäin tukevasti kiinni laminaatissa ja ehdottomasti suositeltavin tapa esimerkiksi subbarikoteloita tehtäessä. Saumakohtaan kannattaa levittää tavallista enemmän hartsia, jolloin mahdolliset pienet reiät levyn ja laminaatin saumassa täyttyvät. Jos epäilee saumakohdan tiiviyttä, voi saumaan levittää vielä silikonin kauttaaltaan, jolloin lopputulos on varmasti tiivis.

Viimeistely

Laminaatin kannattaa antaa kuivua ainakin vuorokausi ennen viimeistelyä. Laminaatti kannattaa kuitenkin irrottaa muotista noin tunnin tai kahden kuluttua hartsin levittämisestä, koska tällöin laminaatti on jo melko kovaa, mutta ei ole saavuttanut vielä lopullista jäykkyyttään. Näin muotista irrottaminen sekä mahdollisesti muotin ja laminaatin välissä olleet foliot saa helpommin irti kuin että antaisi laminaatin kuivua loppuun asti.

Jos laminaatin pinta jää näkyville ja se viimeistellään maalaamalla tai verhoilemalla keinonahalla, pitää pinta lähes poikkeuksetta kitata ja hioa. Pinta kannattaa karhentaa ensimmäiseksi karhealla hiekkapaperilla, jonka päälle (ruisku)kitti levitetään. Lopuksi pinta hiotaan tasaiseksi ja maalataan tai liimataan keinonahka.