Hybrid Audion voittokulkua

[Pasi Kalliojärvi]

Nyt hieman tarkennusta. FASCAn hallituksessa istui maahantuojajäsenet ja haluttiin oma luokka menestyneille ja maahantuojan edustajille, jotta muille jäisi jotain mahdollisuuksia kilpailuissa.

Sääntö meni jotakuinkin alla olevalla tavalla.

"Kahtena (tai kolmena - en enää muista kumpi) vuotena peräkkäin Finaalissa luokkansa voittaneet siirretään ProPlus -luokkaan."

Tuo sääntö kosketti tuolloin ainoastaan kahta kilpailijaa jotka asuivat 500m päässä toisistaan. Kilpailijat olivat paljon tekemisissä keskenään eivätkä siten olisi halunneet samassa kilpailuluokassa kilpailla. Kumpikin noista kilpailijoista voitti oman luokkansa FASCA:n Finaalissa vuosina 1995, 1996 ja 1997 eli juuri ennen tuota "legendaarista" sääntö muutosta. Jokaisella oli ja on aina mahdollisuudet kilpailuissa. Se vaan vaatii paljon työtä, taitoa ja viitseliäisyyttä. Ehkäpä se ei aikoinaan ollut kovin oikeudenmukaista siirtää ne jotka viitsi tehdä töitä pois heidän omista luokistaan jotta vähemmän tekevätkin voisivat pärjätä paremmin kyseisissä kilpailuluokissa.

Ja kuinkas kävikään? Kilpailijat hävisivät k.o. luokasta sekä kilpailuista...

Olihan ProPlus -luokassa vuoden 1998 finaalissa kolme autoa. Kumpikin yllä mainituista + Lempinen.

Hyvät asiat unohtaa nopeasti - paskat asiat muistaa loppuelämän.

[Tom Hietaharju]

Ja tuossa mainitussa finaalissa meinasi joku vetää ison herneen nenään, kun Lempinen ei sijoittunutkaan tuossa luokassa kolmanneksi.

Hieno vuosi kaiken kaikkiaan.

Tomppa

[Pasi Kalliojärvi]

Ja tuossa mainitussa finaalissa meinasi joku vetää ison herneen nenään, kun Lempinen ei sijoittunutkaan tuossa luokassa kolmanneksi.

Silloin viime vuosituhannella kun nuoruuden innolla tosissaan kilpailtiin niin tunteet saattoi kisapaikalla käydä hiukan kuumina ja herneetkin oli siten isoja.

Tuossa luokassa kolmanneksi sijoittuneen suunnittelemat hänen nykyisen asuntonsa olohuoneen kalusteet on toiseksi sijoittuneen Lempisen tekemät.

[Jani Ilola]

1998 finaali... ai niin se, joka tappoi meikäläisen kilpailuinnostuksen useammaksi vuodeksi. Kovaa tulosta osakilpailuissa läpi kauden, kaikki nysvätty ihan viimeisen päälle palautteen mukaan ja sääntökirjaa tulkittu todella tarkkaan (sellaisiakin juttuja löytyi monia joita ei ollut kellään, bonuspisteiden toivossa), ääni viilattu osakilpailujen myötä kondikseen yms. pientä. Voittamaan lähdettiin, tai kakkostilaan olisi varauksella voinut tyytyä kun luokassa oli yksi toinen kova auto...

Finaalissa ääni oli perseestä (säätöihin ei koskettu muutamaan viimeiseen kisaan), häiriöitä kamalasti (ei ollut aikaisemmin - eikä myöhemmin), bonareita ei tippunut asennuksista yhtään, rutistiin asioista jotka olivat aikaisemmin olleet osakilpailuissa ihan kunnossa (ja joita ei mitenkään ollut muutettu) kuten päävirtanallin paikasta... sellaista kaikkea pientä. Sijoitus seitsemäs tila, luokan toiseksi viimeinen. Olisin lähtenyt paikalta heti arvostelujen ja pisteiden saamisen jälkeen, mutta kun olin tullut luvanneeksi auton näytille maahantuojan osastolle niin oli pakko jäädä notkumaan toiseksi päiväksi demoamaan.

Siinä oli sitten tosi kiva kuunnella ihmisten kommentteja

katsoja: "soipa tää tosi kivasti"
minä: "joo niin se soi ennen eilistä hiton hyvin, ja taas tänään, mutta eilen ei soinut"

ja

katsoja: "onpas tässä tosi paljon kaikkia hienoja ja erikoisia juttuja asennuksissa!"
minä: "joo niin mäkin kuvittelin..."

Kyllä, minua kaivertaa vieläkin, 13 vuoden jälkeenkin.

[Jani Uuttu]

Silloin viime vuosituhannella kun nuoruuden innolla tosissaan kilpailtiin niin tunteet saattoi kisapaikalla käydä hiukan kuumina ja herneetkin oli siten isoja.

Enääkö ei?

[Pasi Kalliojärvi]

Enääkö ei?

Eipä tullut kertaakaan kausilla 2009 tai 2010 käytyä kuumana tuomareille ja avauduttua heille pääpunaisena kilpailupaikalla. Joten vastaus kysymykseesi on ei.

[Pasi Kalliojärvi]

Kyllä, minua kaivertaa vieläkin, 13 vuoden jälkeenkin.

[Jani Ilola]

Kyllä, minua kaivertaa vieläkin, 13 vuoden jälkeenkin.

Kuten itsekin sanoit, siihen aikaan sitä tehtiin tosissaan ja veren maku suussa. Niinpä v**utuskin oli vastaavaa tasoa.

[Pasi Kalliojärvi]

Kuten itsekin sanoit, siihen aikaan sitä tehtiin tosissaan ja veren maku suussa. Niinpä v**utuskin oli vastaavaa tasoa.

Me oltiin Jani silloin vielä nuoria ja yli-innokkaita autohifistejä. Nykyään me ollaan tämmöisiä vanhoja ja leppoisia autohifisetiä.

[Eero Augustin]

Sivutaksemme jälleen aihetta Tässä pieni esittelyvideo Scottin voittoisasta autosta (ei ole Hybrid Audion mainos, jos joku semmoista pelkää )

http://www.youtube.com/user/HybridAudio ... Bd8keQyIaI

Silvia taitaa kuulua sarjaamme "ei näytä ensivilkaisulta sen kummemmalta kuin muutkaan, mutta työtuntien määrä paljastuu joka ikisessä yksityiskohdassa". Noiden Mäkkärien takia voisi moni kokeilla vaikka kansantanssia tai...